Palautteen sietämätön välttämättömyys

Palautekortit

Kohtaan työssäni vuoden mittaan satoja työyhteisöjen jäseniä organisaatioiden eri tasoilta ja toiminnoista. Enemmistö heistä on esimiesvastuissa toimivia päälliköitä ja johtajia, joiden tehtävänä on vaikuttaa organisaationsa ihmisiin siten, että yrityksen strategia toteutuu ja tavoitteet saavutetaan yhdessä työskentelemällä, kohti samaa päämäärää. Valmentava ote on ollut jo vuosia yksi johtamisen avaintaidoista hyvinvoivan, aikaansaavan ja strategiaa toteuttavan organisaation sekä sen jäsenten kehittämiseksi.

Ihmisten välinen vuorovaikutus ja siihen tarvittavat taidot korostuvat erityisesti nyt, kun haluamme edistää itseohjautuvuutta, toiminnan ketteryyttä, hyvää työntekijäkokemusta ja asiakkaiden sitoumusta vahvistavaa asiakaskokemusta. Dialoginen, ratkaisukeskeinen ja tavoitteellinen keskusteleminen työstä, suoriutumisesta, teoista, työssä käyttäytymisestä ja aikaansaannoksista edellyttää kaikilta organisaation jäseniltä monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Näidenkin taitojen kehittämisen väline on vanha tuttu: palaute.  Suurin osa meistä tunnistaa mantran ”Kerro minulle – unohdan. Näytä minulle – muistan. Anna minun tehdä – ymmärrän. Anna minulle palautetta – kehityn.”

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen herättää työyhteisöjen keskuudessa edelleen monia eri mielikuvia ja tunteita, jopa pelkoja. Palautteen yltä tulee mielestäni riisua kaikki juhlallisuus, jäykkyys ja pelottavuus. Palaute tulee omaksua luonnolliseksi osaksi työhön liittyvää päivittäistä vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on nykytilan parantaminen. Palautteen lähtökohdan tulee aina olla hyvää tarkoittava ja yhteistä menestystä edistävä.

Ja juuri tästä on kysymys on myös johtamisen kehittämisessä. Saamme jatkuvasti lukea eri medioista surullisia tilastoja siitä, kuinka vaihtuvuuden, työssä viihtymättömyyden ja alisuoriutumisen syyksi nostetaan tyytymättömyys esimiestyöhön ja johtamiseen. Kuunneltuani satoja esimiehiä valmennus- ja coaching-keskusteluissa, olen tullut siihen johtopäätökseen, että esimiesvastuullisille mahdollistetaan toiminta jonkinlaisessa ”kuplassa” ja yksinsuuntaisen vuorovaikutuksen varassa. Esimiehet saavat kyllä viestejä ja joskus jopa palautettakin, mutta kovin usein ympäripyöreillä, vihjailevilla, turhautuneilla, oletuksiin tai kuulopuheisiin perustuvilla, pelon tai pitkän aikaviiveen hämärtämissä muodoissa. Esimiehet, jos ketkä, tarvitsevat reaaliaikaista, viiveetöntä, faktoihin perustuvaa, molemmin puolisia odotuksia selkeyttävää ja omaan toimintaan helposti kohdistettavaa palautetta.

Työtä, siinä suoriutumista ja aikaansaamista koskeva, hyvään tähtäävä palaute on yhteisön kaikilta jäseniltä edellytettävä taito, jota voimme – onneksi! – kehittää ja jolla pystymme edistämään avointa vuorovaikutusta, dialogisuutta, valmentajuutta, itseohjautuvuutta ja hyvää työntekijäkokemusta organisaation kaikilla tasoilla. Samalla tulemme edistäneeksi organisaatiomme menestymistä, sillä hyvä vuorovaikutus heijastuu myönteisesti myös asiakaskohtaamisiin.

Tagit